. . . . . .

Koulujen päättäjäisiltana lähdemme varmoina laivarannasta. Hiekalle jää toukovalkea ja yöhön kiihtyvä tanssi. Kyläkaupan kohdalla irrotat otteesi kädestäni ja puristat varovaisesti olkapäätäni. Hymyilen, sinä et lakkaa hymyilemästä ollenkaan. Kävelemme pimenevässä illassa hiljaa omenapuutarhan ja kasvihuoneiden ohi emmekä palaa.

Hämärässä heinäladossa kaurapellon laidalla painan sinut makaamaan vasten ruostunutta ja epämukavaa maitokärrynrämää. Irrotan hitaasti kenkien nauhat nilkkojeni ympäriltä ja avaan hiuslettini. Painaudun kiinni rintaasi, suutelen otsaasi, sanon: kostea ja hikinen kiitosvirsi menneille.

Sinä katsot minua silmiin, pitkään, hiljaa. Kuiskaat: käyttämättömän päivän kenraalikoe.

Naurumme kiirii naapurikyliin asti. Teen kaiken harkiten, sillä yö jona rikon lupaukset on suloinen. Hiekkatien heinät taipuvat karrelle, on aikaa odottaa harvan lautaseinän väleistä nousevaa kimaltavaa päivännousua. Promillien laskua, allergista ihottumaa ja uusia valoja.