...

Matala taivas peittyy sakeaan savuun, pimeydet tummuvat peltojen yllä. Ihmisten silmissä asustaa vanhentuneiden öiden kulovalkea, syvissä iiriksissä vaeltavat itäisten vuorten soihdunkantajat, kunnes kaikki pian jo sammuu.

Niin me katoamme, ohikiitävänä hetkenä, kävelytämme viimeisellä reunalla hiljaisuutta ja nyimme takinhelmoja.

--
Ja kun se aika tulee, on luovuttava muististaan, sielunsa silmistä, lakattava soimasta, oltava hiljaa --

Eeva Kilpi