keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

. . .

Mitä pidempään olen täällä elänyt, sitä enemmän olen alkanut arvostaa epämääräisyyttä ja keskeneräisyyttä. Kuljeskelen vaillinaisesti, osin huonolla maulla sisustetuissa huoneissa, keskustelen torsojen tunnevammaisten ihmisten kanssa, viivähtelen ajatuksissa, jotka muistuttavat hylättyjä teollisuushalleja.

Hotakainen: Buster Keaton







≠ Päämäärättömyys on mielen kurjuutta, ajatusten autio erämaa. Vaillinaisuus on sietämätöntä, pelkkä oleminen sietämättömän turhaa. Liikaa aikaa epäröidä. Liikaa aikaa.