..

Mitä tahansa ihminen tekeekin, se on vain eläimellistä, sokeaa rämpimistä omassa naiivissa relativismissa, epätoivoista yritystä välttää musertava tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne maailmassa, jossa on seitsemän miljardia identtistä rämpijää.

--

[Kirje] oli hänen puolisonsa kirjoittama. Sen päällä oli vain hänen nimensä, ei mitään muuta, sillä hehän asuivat samassa osoitteessa silloin, kirjettä ei ollut tarvinnut pudottaa postilaatikkoon.

Rouva Raa näki keittiön pöydällä [kirjeen] heti sen jälkeen, kun hän oli löytänyt autotallista, autosta miehensä vielä lämpimän ruumiin. Kirje oli huolellisesti suljettu ja rouva Raa pelkäsi sitä.

Kun kaikki muodollisuudet oli hoidettu, rouva Raa otti kirjeen käteensä. Hän käänteli sitä kädessään ja pudotti sen sitten pöydälle kuin se olisi polttanut. Kesti vuorokauden ennen kuin rouva Raa sai kirjeen avatuksi.

Kirje oli tyhjä. Siellä ei ollut mitään, ei edes kirjoittamatonta arkkia. Se oli pelkkä kuori.

Krohn, 1987